maanantai 22. elokuuta 2016

Pettymys, mutta näitä sattuu

Viime viikonloppuna oltiin kisareissulla Savonlinnassa. Reissulta on tulossa myös videopostaus, joten kerron tässä postauksessa keskityn pääasiassa radan analysointiin.

Kaikki postauksen kuvat (c) Juulia

Lauantaina lähdettiin reissuun neljän aikaan iskän ja Juulian kanssa suuntana Mikkeli. Kerppu yöpyi Relanderin ponitallilla ja me ihmiset sitten mummon luona. Aamulla sitten jatkettiin matkaa Savonlinnaan. Meillä oli hyvin aikaa, joten opettelin rauhassa radan, sillä aikaa kun Juulia kävelytti Kerppua ja sitten lähdin sileeverryttelyyn. K oli ihan ok oma itsensä, joten syytä huoleen ei ollut.



Ehdittiin ennen esteverkkaan siirtymistä hetki lepäillä varjossa verryttelyä seuraten, sillä kisat olivat vähän aikataulusta myöhässä. Hypyt olivat loppuunsa ihan ok, joten vieläkin sain olla aika levollisin mielin. Radan kävelyn jälkeen en ehtinyt ottaa kun hätäseen kaksi hyppyä ja sitten radalle. (Syitä miksi en tykkää hypätä ekana..)






Rata itsessään oli melkoista pyörittelyä, mutta loppuunsa silti voisi sanoa, että kokonaisuudessaan aika helppo teknisesti. Tosin paljon pitkähköjä välejä. Aurinko vähän aiheutti varjoja esteisiin jne, mutta sentään oli hyvä sää! Hypättiin siis vain ja ainoastaan suomenhevosten aluemestaruudesta 90cm tasolla. Ykköselle tuli hyvä hyppy. Kakkoselle, kolmoselle ja neloselle lähelle, mutta ne selvitettiin. Vitoselle tultiin kaarteesta, jossa pehmeähkö pohja söi vähän laukkaa ja siitä napsahti puomi. Kutonen kuitenkin ok. Pitkällä tiellä suoralla olevalle sarjalle. Siihen ensin kielto, joka ihmetytti kovasti, kun ei ole Kerpulla kovinkaan usein tapana stoppailla. Hypättiin käytännössä esteen sekaan. Toisella yrittämällä (rämpimällä) yli ja sitten vielä kasille, jossa kopsahti puomiin mutta ei pudonnut.








Saldona siis 8vp. Ensin tuli ihan valtava harmitus. Miksi en ratsastanut paremmin? Puomin olisi saanut pois tarkemmalla kaarteen ratsastuksella ja paikan etsimisellä. Kiellon syy on edelleen vähän mysteeri, mutta veikkaan että pehmeähkö pohja, esteeseen osuva varjo ja kuskin sekoilu aiheuttivat stopin yhteisvoimin.. No näistä oppii, vaikka onkin pettynyt fiilis. Ei siinä, K oli kyllä ihan jees taas, mutta jäähän näistä aina jossittelun varaa. Ei siinä kuitenkaan auta kun kääntää katse taas vähän viisaampana kauden pääkisoihin kahden viikon päähän Ypäjälle ja kolmen viikon päästä Hingunniemessä oleviin 2-tason koulukisoihin, joihin ehkä rohkaistumme kokemusta hakemaan.

Radasta video sitten videopostauksen yhteydessä.

Reissuna jälleen kerran jees, vaikka radan jälkeen tuntuikin, että onko tämä yhtään mun juttu. Kyllä se on. Sitä vaan haluaisi onnistua, mutta eihän sitä aina voi. Ja pettymysten jälkeen se harvoin saatu menestys tuntuu vielä paremmalta!

Ja kyllä me vielä aluemestaruuksissa joskus pärjätään jos terveinä pysytään ;¨D

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Nopeaa kehitystä

Luvassa Domppishehkutus!

Aivan käsittämätöntä, kuinka meillä meni vuoden päivät vääntää samoja asioita. Ratsastaja voi olla selässä. Voit pysähtyä ja kääntyä käynnissä. Otetaan vähän ravia suoralle jne... Sitten parissa kuukaudessa mennään kaikkia askellajeja. Meillä on oikeasti jonkinlaista ratsastukseksi kutsuttavaa toimintaa havaittavissa.

Aina tulee semmonen "ei tää onnistu" - fiilis, mutta sitten pitää muistaa nämä tosiasiat. Keväällä käynnissäkin mentiin minne sattuu, kääntäminen oli yksi työmaa. Sitten kesän alussa ravin säilyminen kaarteen läpi oli ihan hurjan hankalaa, saati kääntyminen. Nyt kuitenkin käynnissä ja ravissa mennään ihan ku mikä tahansa c-tason ratsukko. Laukassa nostot on pääasiassa tosi hyviä ja no ei me kyllä vielä hirveästi käännytä laukassa, mutta kuitenkin. Uskon, että siihenkään ei kauaa mene, jos sama kehitys jatkuu.


Postauksen kuvat ovat 22.7 (Kiitos näistä muuten Juulialle) otettu, jolloin ravissa kääntyminenkin oli itseasiassa vähän kyseenalaista. Ainut semmoinen miinus nyt on se, että laukassa me liikutaan turhankin reippaasti, En kuitenkaan halua nuorelta kieltää eteenpäinpyrkimystä, sillä sitä tulee jossain vaiheessa muuten ikävä! Toki jos ihan ryöstää, niin eri asia, mutta reippaasti laukkaaminen on tässä vaiheessa ihan ok.


Joskus sitä sitten mennään joten Domppiksen ihan omia juttuja........



Mulle on muutamat tullut ihan suoraakin sanomaan, että miksi Domppis on niin raakile neljävuotiaaksi. Tähän mulla on helppo vastaus. Meillä ei ole mikään kiire, me edetään sitä tahtia mikä hyvältä tuntuu. Meidän tavoitteet ei ole ikäkausikilpailuissa, vaan loppuunsa saada esiin mahdollisimman hieno ja turvallinen opetushevonen jossakin vaiheessa. Voidaan palata asiaan vaikka parin vuoden päästä ;) Sama homma se oli Kerpunkin kanssa. Ensin oli hirveä hoppu kaikilla, mutta lopulta sitä katotaan ihastellen, että ohhoh onpa motivoituneen ja kivan näkönen heppa. Niinpä.. Tämä on se vaihe, kun on helpoin kyseinalaistaa. Sitä minäkin teen kokoajan itseäni kohtaan, mutta lopussa sitä löytää sen kiitoksen, että nyt ei kiirehdi.


Ollaan aloiteltu harjoittelemaan nyt käyntiväistöjä ja peruutuksia myöskin enemmän. Jonkin verran ollaan työskennelty myös maastakäsin. Kaiken kaikkiaan D suhtautuu nykyään paljon lunkimmin kaikkeen mitä sen kanssa tekee, eikä ota pultteja ihan jokaisesta jutusta!

torstai 11. elokuuta 2016

Videopostaus 22.7

Voi apua! Kerrankin kun on ollut kuvia, niin sitten ei ole ollut mitään toivetta ehtiä / jaksaa kirjoittaa.. Kesä alkaa käytännössä olla jo lopuillaan, mutta tämän postauksen sisältö on 22. päivältä heinäkuuta..

Joskus alkaa tuntua, että tarvitsee arkitreeniin jotain pientä vaihtelua. Ajattelin sitten, että käyn ratsastamassa Kerpun Hingunniemessä ihan vain maisemanvaihdoksen takia. Siitä tulee kummasti puhtia treenata, kun saa aikaiseksi lähteä hevosen kanssa johonkin kotihallia kauemmaksi. Onnistuttiin järjestämään vielä niin, että Juulia tuli ratsastamaan Joren samaan aikaan. Niinpä treeni-into ehkä vielä hiukan kasvoi. Yksin treenaaminen ei aina ole sitä parhaiten motivoivaa puuhaa!

Tältä reissulta on meiltä yhteinen videopostaus, joka saa olla tässä postauksessa se pääasia, mutta ihan lyhykäisesti kerron tuo treenin kulusta..

Lähdin ratsastamaan Kerppua ensin käynnissä loivien väistöjen, sekä muutamien pysäytyksien ja peruutuksien kautta avuille. Käynti oli alkuunsa ihan ok, joten pääsin melko nopeasti verryttelemään kevyessä ravissa myöskin loivien väistöjen kautta. Otin verryttelyyn myös laukat muutamien vaihtojen kera, jonka jälkeen annoin Kerpun kävellä. Oli nimittäin  jo aamusta tosi kuuma, joten välikäyntejä teki mieli pitää vähän normaalia useammin.





Muuten tehtiin paljon vastalaukkoja, sekä askeleen lyhennyksiä ja pidennyksiä. Ratsastin myöskin kouluratojen pätkiä läpi. Kerppu oli koko ratsastuksen miellyttävä ratsastaa, mutta kuskilla oli taas istunnan kanssa yhtä taistelua.. Hevoseen voin kuitenkin olla tälläkin kertaa tosi tyytyväinen.

Sitten videopostaukseen..



torstai 21. heinäkuuta 2016

Hyvästä parempaan

Vähitellen alkaa tuntua siltä, että Kerppu on aina joko "hyvä" tai "ihan jees". Tänään ajattelin, että ei saa tyytyä siihen perushyvään, vaan nyt vähän oikeasti vaadinkin jotain, lähden nostamaan tasoa. 

Minun on ollut viime aikoina tosi hankala löytää motivaatiota treeneihin, jos ei ole ollut jotain selkeää tavoitetta. Kesäaikaan olen melkein aina yksin tallilla ja kuvaajaa on sitäkin hankalampi löytää matkaan.. Me ollaan menty niin lukematon määrä koulutreenejä itsenäisesti, että ei voi ihan äkkiä ruveta kukaan väittää sileeratsastuksen puutteesta :`D Joka kerta ollaan oltu tyytyväisiä siihen, että meno on semmosta ihan perushyvää. Nyt kun oli kuvaajakin pitkästä aikaa mukana niin ajattelin, että treenataankin ihan kunnolla.

No, sitä haukkaa sitten aina turhan suuren palasen.. Lähdin verryttelemään vähän askeleen lyhennysten ja pidennysten kautta, sillä olen huomannut näistä olevan meille paljon hyötyä ennen kaikkea takajalkojen aktiivisuuden suhteen. Näissä nyt ei ollut mitään kovin ihmeellistä.

Kaikki postauksen kuvat (c) Reetta



Harjoitukseksi olin ajatellut keskihalkaisijalle avoja, volttikahdeksikkoa ja laukannostoja suoralla hevosella. Hieno ajatus siihen asti kun lähdin toteuttamaan sitä sillä innolla, että nyt ratsastetaan jokainen askel ja ei tyydytä pelkkään hyvään. No teknisesti ei ollut tietenkään sen suurempia ongelmia näinkin simppelissä harjoituksessa, mutta ylipäätää aktiivisuus, tasaisuus yms. seikat olivat kyllä aika hakusessa. Joidenkin toistojen jälkeen annoin pitkät ohjat ja totesin vaan ettei tästä tule sitten yhtään mitään ja vois opetella ratsastamaan. 

On niin helppo turhautua, kun heittää treenikerran tavoitteet turhan ylös ja sitten kun ei onnistu niin menee jälleen kerran se motivaatio ja inspiraatio sinne kentän pohjan tasolle.. No ei siinä auta: ohjat uudelleen kätösiin ja sitten vähän helpotettiin hommia..




Siirryin ympyrälle ratsastamaan kaikkia askellajeja läpi ja siinä vastataivutuksilla leikiteltiin. K lähti siinä kyllä pehmenemään aika kivasti, vaikkakin vähän huulta pureskellen kuski istui selässä ja yritti pitää hermonsa kurissa ja tehdä parhaansa..



Loppuun tehtiinkin sitten keskiraveja vähän kahdeksikolle ja ne tulikin ihan okei, vaikka vähän meinasi tahti lähteä kiihtymään. Ja sitten ei muuta kun loppuverkat ja pitkähköt loppukäynnit hellepäivän koulurääkin jälkeen.

Minun suurin ongelma piilee siinä, kun kesällä tulee mentyä erittäin vähän opetuksessa. Itsenäisestä ratsastuksesta on toki omat hyötynsä, mutta sitä vaan tarvitsee että joku asettaa tavoitteita, sanoo mitä tehdään ja mikä on hyvä ja mikä ei. Odotankin kyllä kun kuuta nousevaa, että pääsen kouluun ja jatkuvaan opetukseen.. Nyt vaan nämä viimeiset viikot sinnitellään ja koitetaan tehdä mahdollisimman monipuolisesti treenejä niin eiköhän se siitä sitten taas!




keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Millainen hevosenomistaja olen?

Minun roolini hevosten omistajana ei ole ehkä se kaikkein perinteisin. Nimissäni on kaksi hevosta: Kerppu ja Domppis, sekä yksi poni: Rusina. Rusina minulle ostettiin minun ollessa neljä vuotias. Toisin sanoen käytännössä hevosen omistaminen on kulkenut mukana koko elämäni ajan. Vuosien saatossa tuli haaveiltua kilpaponista ja myöhemmin kilpahevosesta. Kuitenkaan elämää ei tehty niin helpoksi, vaan Kerppu tuli minulle vajaa neljä vuotta sitten minun ollessa 13-vuotias. Ja reilua vuotta myöhemmin tulikin sitten Domppis. Näin ollen hevosen omistaminen ei ole ollut minulle niin suuri juttu, kun monelle muulle. Se on ollut elämäntapa ihan pienestä lapsesta asti.

Kaikki hevoseni asuvat vanhempieni ratsastuskoulussa, jossa Rusina tekee opetusponin töitä nykyisin. Käytännössä Kerppu ja Domppis ovat täysihoitopaikalla, vaikka teenkin itse tallilla töitä ja ne asuvatkin kotitallissa.

Töissä toki hoidan omatkin hevoset kuten muutkin tallin asukit: hyvin, mutta tehokkaasti.

Varsinaisesti olen joissakin asioissa melko tarkka, mutta kokemus on opettanut, että on ihan turhaa stressata hevosten puolesta ja pitää niitä täysin pumpulissa.


Molemmat hevoset tarhaavat muiden hevosten kanssa. Kerppu kahdestaan ja Domppis neljän hevosen porukassa. Pidän tärkeänä sitä, että niillä on hevoskavereita, joiden kanssa voi leikkiä ja viettää hevosen elämää. Kesällä molemmat pääsevät laiduntaan isoon, päälle kymmenen hevosen laumaan. Hevoskontaktit ovat pitäneet molemmat pojat järkevinä ja miellyttävinä myös käsitellä, kun niillä ei ole tarvetta leikkiä enää ihmisen kanssa. Voisihan tässä ruveta pelkäämään potkuja tai muita onnettomuuksia, joiden riski kasvaa. Kuitenkin koen olevani sen velkaa hevosilleni, että ne saavat elää arvoistaan elämää. Ikinä ei ole muute ongelmia ollut , vaikka ovatkin porukoissa tarhanneet ja laiduntaneet.

Jos aikaa on reippaasti, harjaan hevosen aina hyvin. Ainakin kahdella harjalla, selvitän jouhet ja tarkistan hevosen läpi ihan sentti sentiltä. Kesäaikaan puunaan ihottumaista Kerppua tosi tarkkaan, jotta se pysyisi mahdollisimman oireettomana.Vuosien saatossa sitä on oppinut sen, millä tarkkuudella on järkevää ja mahdollista hevoset hoitaa.

Estetreenien jälkeen kylmään jalat, muuten kovinkaan usein en ellei ole pientäkään epäilystä, että siihen olisi erillistä tarvetta.


Ruokinta on molemmilla hevosilla hyvin yksinkertainen: Kerppu syö perus heinät 3x /pv, 1 litran kauraa aamuin illoin + kivennäiset. Domppis taas syö muuten samalla tavalla, mutta puoli litraa kauraa + puoli litraa Balance -täysrehua aamuin illoin. Voisihan sitä ottaa mitallisen yhdestä ja toisesta purkista mutta nuo ruokinnat olen laskenut sopiviksi ja näin ollen ei ole ollut minkäänlaista tarvetta lähteä niitä muuttamaan.

Varusteiden suhteen en kyllä ole kovinkaan ahkera, sillä niitten puhdistus aika usein vähän jää.. Se on ehkä suurin paheeni hevosenomistajana :`D

Aavistuksen harhautuu aiheesta, mutta joka tapauksessa voisin sanoa olevani hyvin realistinen ja tarkka hevosenomistajana. Se ei ole minulle mikään ihmeellinen juttu, vaan ennemminkin totuttu elämäntapa johon on oppinut suhtautumaan järkevästi.